sunnuntaina 8. marraskuuta 2009

Tokot





Ollaan taas ketjuteltu aika ahkerasti liikkeitä. Huomasin nimittäin pari päivää sitten että meiltä alkaa päivät loppua kesken. Kerran tai kaksi ehditään vielä treenata ennen koetta. Toivottavasti se riittää.

Eilen tehtiin: seuraaminen taluttimessa (n. puolet kisan seuraamismatkasta)-seuraaminen vapaana-liikkeestä maahanmeno-luoksetulo-liikkeestä pysähtyminen-estehyppy. Tänä kertaa vaihdoin siis liikkeestä pysähtymisen ja maahanmenon paikkaa. Tehtiin niin sen takia, että ei rupea ennakoimaan ja voihan kokeessakin sitten olla eri suoritusjärjestys liikkeillä. Kytkettynä seuraamisessa vilkaisi 2 kertaa ohi kulkevia koiria mutta vapaana seuraaminen olikin jo todella hienoa. Loput liikkeet oli ihan kivoja, luoksetulo ja liikkeestä maahanmeno kyllä voisi olla vielä himpun vauhdikkaampia.

Tänään tehtiin samalla tavalla kuin eilen mutta kokonainen seuraamiskaaviollinen kytkettynä seuraamista. Kenttä oli koirapuiston vierestä ja saatiin siellä räksyttävistä koirista ihan kivasti häiriötä. Vapaana seuraaminen oli parempaa kuin eilen, maahanmeno oli nopeampi, ja luoksetulo aivan loistava. Luoksetulon matka oli kyllä tänään todella pitkä.

Nyt on kyllä ihan hyvä fiilis noista liikkeistä. Kerran ainakin pitäisi vielä ottaa paikallamakuun kanssa ja niin, että joku muu pitää nameja. Sitten ollaan valmiita kisoihin. Olen luultavasti menossa valmennuskurssille (yliopiston pääsykokeet) tammikuusta helmikuun puoliväliin, ja se on sitten joka viikonloppu molempina päivinä. Eli meille tulee sitten paljon kisataukoa vuodenvaihteessa. Ainoastaan viikolla olevat kisat on sitten mahdollisia. Haluaisin kyllä kovasti saada sen TK1 ennen tuota kisataukoa joten meidän on ehkä pakko mennä joulukuussa aika kaukana oleviin kokeisiin. Pelkään, että jos pääsen vasta maaliskuussa uudestaan tokoamaan, niin pitää aloittaa alusta koko ketjutukset. Joten mielummin hoidettaisiin tämä nopeasti alta pois.

perjantaina 6. marraskuuta 2009

Kyllä me ollaan jotain opittu

Käytiin tänään Anninan & Kaukon sekä Annan & Neron + Nevan kanssa treenailemassa agilityä. Meidän ohjelmassa oli keppitreeniä ja vauhtiympyrää. Tein aluksi keppejä lelupalkalla. Kepit meni tosi kivasti Tuikulla eri kulmista, ainoa joka hieman mätti oli loiva avokulma, jyrkkä avokulma meni kyllä hienosti. Loivalla kulmalla aloitti kahteen kertaan toisesta välistä. Tuikku myös kyllästyi leluun aika nopeasti ja meni ravissa hitaasti loppuvaiheessa.

Vauhtiympyrällä meillä oli kaksi putkea vastakkain ja 4 hyppyä niiden välissä. Pistin jokaisen riman eri korkeuteen, matalin oli 50cm ja korkein 65cm. Pelästyin vähän sitä, kuinka korkea tuo 65cm oikeastaan onkaan kun ei olla treeneissä menty juuri ollenkaan niin korkeita. Yleensä rimat on treeneissä 50-55cm. Palkkasin aina putken jälkeen. Irtoamista kyllä tapahtui mutta ei ihan niin paljon kun toivoin. Johtui luultavasti noista putkista jotka on Tuikun mielestä olleet viime aikoina jotenkin ällöjä.

Lopuksi otin vielä pari kertaa keppejä eri kulmista namipalkalla. Se toimi todella mahtavasti. Tuikku meni kepit lujaa, hienosti laukassa ja haki poikkeuksetta oikean sisäänmenon. Jopa vaikea loiva avokulma oli todella hienosti haettu. Uskaltauduin kerran ohjaamaan Tuikun takaaleikkauksella kepeille ja suureksi yllätyksekseni Tuikku meni oikein sisään eikä suuremmin häiriintynyt takaaleikkauksestani. Mahtavaa. En kyllä usko että käytän takaaleikkausta kepeille ihan vielä radoissa mutta upeaa tietää että takaaleikkaus kepeille voi olla mahdollinen. Ja namipalkalla kepit meni kyllä todella paljon hienommin kuin lelupalkalla.

Marjo muuttaa tänään Hypnon kanssa. Treenien jälkeen Tuikku pääsi leikkimään Hypnon kanssa viimeistä kertaa ennen lähtöä. Käveltiin räntäsateessa joku tunti ja sitten suuntasimme kotiin. Lunta siis satoi eilen aika paljon, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi hiihtämiseen. Tänään taas suurin osa suli pois.

torstaina 5. marraskuuta 2009

Lumieläimen onnen päivät














Kuva kertoo paljon Tuikun tunnelmista tällä hetkellä. Kuva on tosin otettu viime vuonna koska kamera taas temppuilee. Eilen alkoi lumisade ja se on jatkunut tänään melkein koko päivän. Tuikun mielestä lumi on paras asia maailmassa ja siinä pitää kieriä ja pyöriä. Lunta täytyy myös syödä, paimentaa ja kopata ilmasta suoraan suuhun.

Käytiin sitten lumesta innostuneina eilen kahden tunnin kävelyllä ja tänään kolmen. Oli ihanaa. Pääsee kyllä kunnolla nauttimaan talvesta kun omistaa koiran, joka sekin rakastaa talvea. On myös mahtavaa että neiti karvan kanssa ei tarvitse koskaan miettiä, että onko sillä kylmä. Toivottavasti sataa tänään sen verran lunta että päästään tänään illalla tai huomenna hiihtämään. Tuikun kanssa on niin ihana hiihtää.

Ettei koko kirjotus mene pelkäksi löpinäksi, niin kerrotaan sitten että ollaan tehtykin tänään jotain. Nimittäin ketjuteltiin taas tokoliikkeitä. Nyt tehtiin minipätkä hihnassa seuraamista-vapaana seuraaminen-liikkeestä pysähdys-luoksetulo-liikkeestä maahan-estehyppy. Tehtiin koko homma aika rankassa lumisateessa ja Tuikun seuraaminen ei ollut ihan sitä parasta. Täyskäännökset rakoili aika pahasti ja kerran tuli vino perusasento. Neiti seurasi myös himpun verran liian takana. Voi toki johtua siitä, että satoi lunta silmiin. Kuitenkin liikkeestä seisomisessa seuraaminen oli tosi kivaa. Jäävät liikkeet oli molemmat ihan kivoja ja luoksetulo tänään superhyvä. Estehyppyyn valitsin liian ison esteen, en huomannut kauempaa sen kokoa ja vasta Tuikun hypätessä tajusin että se oli n. 60cm. Tuikku otti tukea esteen yläosasta ja laskeutui aika viistosti oikealle esteen jälkeen. Nyt varmaan tehdään vielä kolmisen kertaa niin että saadaan seuraamiskaaviollinen hihnassa seuraamista ja sitten kokeillaan paikallamakuun kanssa ja niin että namit on suorituksen ajan jonkun muun taskussa. Sitten ollaan valmiita tokokisoihin.

keskiviikkona 4. marraskuuta 2009

Päivän tokot

Jatkoin ketjuttelua ja tehtiin tänään ensimmäinen kokonainen seuraamiskaaviollinen vapaana seuraamista muiden liikkeiden kanssa. Eli tehtiin vapaana seuraaminen-liikkeestä pysähtyminen-luoksetulo-liikkeestä maahanmeno-estehyppy. Seuraaminen oli oikeastaan todella hienoa, paljon parempaa kun osasin kuvitellakaan. Täyskäännökset rakoili hieman mutta muuten tosi jees. Liikkeestä seisominen oli nopea ja hieno, luoksetulo oli kyllä laukassa mutta vauhtia voisi olla lisääkin. Liikkeestä maahanmeno on suhteellisen nopea ja estehyppy aivan loistava. Hienosti siis meni.

Kotona tein omilla pikkuesteillä Tuikun kanssa eilisen agilityradan jaakotuskohtaa. Meni tosi kivasti ja käännökset oli tällä tavalla paljon tiukempia kuin kahdella valssilla. En ollut niin helposti Tuikun linjalla. Voidaan ruveta tuotakin ohjausta sitten käyttämään.

Unohdin maksaa kisamaksun möllitokoon lauantaille. Olin siis jo ilmoittautunut. Mutta ehkä ihan hyvä että ei mennä. Voin ketjutella liikkeitä sitten vähän hitaammin kokoon. Jos saan Tuikun menemään tällä tavalla myös kokeessa niin kyllä sieltä ALO1 napsahtaa. Paineistuminen ja neidin omituiset mielialavaihtelut aiheuttaa kyllä sen, että on todella vaikea ennustaa miten kokeessa todella menee.

Hypnon agilityuran päätös

Eilen oli Hypnon viimeiset agilitytreenit. Ensi viikolla Pupno muuttaa sitten Marjon kanssa Rovaniemelle. Tulee ikävä.

Hypnon treeneissä ohjelmana kontaktit ja valssit. Kontakteista mentiin keinu ja puomi, molemmat hihnassa. Hypnolta alkaa sujua jo aivan loistavasti tuo puomi, nyt hidastaa jo itse hieman alastulolla ja menee tosi nätisti ja ripeästi maahan. Olen aika ylpeä herrasta. Keinukin meni tosi kivasti, ei edes pistänyt korvia luimuun kun keinua laskettiin. Radalla oli kepit ja päätettiin sitten tehdä ensimmäistä kertaa kädenheiluttelutaktiikalla ne kun en kerran ehdi enää 2x2 tekniikalla opettaa. Ei ihan sujunut. Herra oli "hieman" liian nopea. Noh, kyllä me muutama ihan suht. onnistunut kepittely saatiin. Hypno vinkui treeneissä paljon. Ja haukkui ensimmäistä kertaa siellä.

Tuikun treenit sujui tosi kivasti. Radassa oli yksi välistäveto jota jännitin aika paljon mutta sehän meni ihan oppikirjan mukaan! Radalla oli myös yksi kohta jonka pystyi menemään joko jaakotuksella tai kahdella valssilla. Tein valsseilla ja meni hienosti. Perjantaina ollaan menossa Aniinan kanssa vapaatreenailemaan niin voisin silloin kokeilla samaa pätkää jaakotuksella. Vähän vaikea oli taas saada Tuikkua liikkeelle toiselle radalle mutta ihan kivasti sekin meni.

Allekirjoittanut sai eilen ajokortin! Varokaa vaan. Ihanaa, nyt ei tarvitse mennä pitkiä kisamatkoja junalla ja busseilla.

maanantaina 2. marraskuuta 2009

Erävoittoja

Tänään liikkeestä maahanmenossa ja liikkeestä seisomisessa ei taas mitään ongelmaa. Tehtiin ihan itsenäisiä liikkeitä. Seuraaminenkin oli tosi kivaa ja pysähdykset varmoja. Olin jo suunnitellut vaikka mitä sotastrategioita liikkeestä pysähtymisen varalle mutta mitään niistä ei tarvittu. On hieman puulla päähän lyöty olo.

Myös yksi aivan mahtava uusi juttu on se, että kun heitin Tuikulle keppiä, se toi sen laukassa tosi lujaa ja kun pysähdyin niin Tuikkukin pysähtyi ja meni itsestään keppi suussa perusasentoon. Ja tämän se teki jopa kaksi (2!) kertaa. Aina ennen on ollut ihan mahdotonta istuutua samalla kun pitää keppiä suussa. Ehkä meidän ei tarvitsekaan treenata kapulaa tuon älyttömän pitkän kaavan kautta. Vai olikohan tämäkin taas joku neidin hetkellinen päähänpinttymä. Tästäkin tosin on matkaa ihan oikeaan tokonoutoon koska kävelin tässä eteenpäin (Tuikusta poispäin) ja pysähdyttiin siis rintamasuunta poispäin heittosuunnasta. Saa nähdä miten loppujen lopuksi sitten opetan kapulan. Nyt treenataan jonkun aikaa vaan ALOn liikkeitä. Jos koe menee päin puuta niin ruvetaan treenaamaan BH:seen. Muuten alkaa omat aivot kiehua.

Ei se koiran kouluttaminen helppoa ole. Ainakaan tällaisen koiran. Arvostan suuresti niitä ihmisiä jotka ovat päässeet tokossa pitkälle Tuikuntyyppisellä koiralla. Eli sellaisella jolla ei luonnostaan sitä työmotivaatiota ja innokkuutta löydy. Tämän kanssa pitää olla niin tarkka treenimäärissä, treenien kestossa, palkkauksessa ja ylipäänsä kaikessa treeniin liittyvässä. Silti onnistumisia on aika harvoin. Saa olla onnellinen jos omistaa sellaisen koiran jonka kanssa voi mennä tokokisoihin kun kaikki liikkeet on kunnossa. Neidin kanssa kun on ihan turha mennä ennen kuin on saanut kaikki liikkeet ketjutettua kasaan niin, että motivaatio säilyy koko suorituksen ajan edes joten kuten. Ja kun tuota ketjutusta voi tehdä vaan sen kerran päivän aikana. Toisaalta on aivan ihanaa kun Tuikun kanssa ei ikinä lopu haasteet. Kun vielä joskus eteniskin asioissa niin homma olisi aika bueno.

sunnuntaina 1. marraskuuta 2009

Turhanpäiväistä jorinaa

Tuiksilla on eilisestä namituksesta ja koiranruokien maistelusta maha löysänä. Se lisättynä ohjaajan laiskuuteen sai aikaan sen, että jätettiin lemmikkimessut tältä päivältä pois.

Harmittaa ihan kunnolla ettei ilmoittauduttu tämänpäiväisiin HSKH:n agikisoihin. Radat oli siellä aikas helppoja ainakin videolta katsottuna. Näytti hyvältä juuri meille. Minulle tulee jo nyt vieroitusoireita kun ei pääse agikisaamaan ensi viikolla. Ollaan sentään jo elokuussa aloitettu kisaaminen ja nyt on vasta neljä starttia takana.

Tuikkukin on niin loistava kisoissa. Kirjoitinkin eilen, että Tuikku oli jotenkin outo eilen kisoissa. Yritin siis riehuttaa sitä ennen starttia, mutta neiti katseli vaan esteitä ja hölkötteli. Ensimmäisen hypyn ponnistuksessa neiti innostui ihan älyttömästi. Meni lujaa ja irtosi tosi hienosti sen jälkeen. Maaliin mentäessä Tuik juoksi vieläkin todella lujaa ja oli innoissaan mutta ei kuitenkaan halunnut leikkiä heti startin jälkeen. Innostuuko Tuik siis "pelkästä" agilitystä kisoissa? Palkkautuuko se agilitystä? Tämä on niin ihmeellistä koska kaikki meidän ryhmässä joskus treenanneet tietää kuinka vaivalloista Tuikkua on treeneissä saada tekemään yhtään mitään. Palkkauksen on oltava jotain ihan ylihienoa ja pätkät 4-8 estettä. Välillä neiti ei innostu mistään. Treeneissä en saa Tuikkua yleensä liikkeelle ollenkaan sillä tappeluleikillä millä kisoissa nostan neidin kierroksia ennen rataa. Sitten yhtäkkiä kisoissa neiti menee into piukeana 20 esteen ratoja. Pitäisiköhän meidän lopettaa treenaaminen ja vaan kisata? :) Vai voikohan sillä, että joku muu lämmittelee minun koiran ennen rataa olla niin huikea vaikutus että kisoissa tuntuu kuin ohjaisin eri koiraa?

Tokojuttuja tehtiin hieman tänään. Lelupalkalla seuraaminen oli ensimmäinen treenattava. Neiti edisti ja oli aika kaukana minusta mutta liikkeellelähdöt oli todella hienoja. Sitten ketjutus seuraaminen vapaana-liikkeestä pysähdys-luoksetulo-liikkeestä maahan-estehyppy. Seuraamisessa neiti katseli välillä muualle ja liikkeestä seisomiesessa meni istumaan!!!! Tuikku ei ole ikinä tarjonnut istumista pysähdyskäskystä. Teki vielä jopa pari kertaa tuon saman virheen. Loput liikkeistä oli tosi kivoja. En kyllä tajua mikä tuossa liikkeestä pysähtymisessä nyt on ongelmana. Se on viime aikoina ollut niin vahva liike Tuikulla. Tein vielä muutaman liikkeestä pys, ja neiti meni välillä maahan, välillä istui, välillä seisoi. Siis mitä ihmettä? Viimeksi liikkeestä maahanmenossa oli jotain ihan ihme häikkää ja nyt tämä. En tajua miten tuo koira voi olla päivästä toiseen niin erilainen.

lauantaina 31. lokakuuta 2009

Lemmikkimessut, lauantai

Päivä alkoi agistartilla. Tuik oli oudon oloinen radalle mentäessä. Liikkeelle lähtiessä oli vähän vaisu mutta sai sitten vauhtia ihan kiitettävästi. Rata meni tosi kivasti kepeille asti. Aluksi meni melkein väärältä puolelta sisään mutta sain käännettyä neidin viime hetkellä oikeaan sisäänmenoon. Meni kepit tosi hitaasti ja toisiksi viimeisessä keppivälissä meni väärin. Korjasin sen ja päätin että vitosta ei oteta vaikka loppu radasta olisikin varmasti sujunut ongelmitta vaan juostiin sitten täysillä maaliin. Sehän neidiltä sujui.

Radan jälkeen oli sen verran hampaankolossa että harmitti se, että otettiin vaan yksi startti eikä ilmoittauduttu edes huomisiin kisoihin. Nyt olisi kyllä uskoa siihen että agikisat peräkkäisinä päivinä voisi onnistuakin. Haluan kokeilla myös kahta starttia joskus kohtapuoliin. Ainakin 22.11 kisoihin voisi ilmoittautua kahteen starttiin.

Sitten loppupäivä menikin rally-tokonäytöksissä. Me mentiin joka esittelyyn ensimmäisinä ja näytettiin liikkeitä. Pari liikettä mokailin, mutta Tuik teki ihan oikein. Oli vaan vähän vaisu neiti karvaneiti. Radalla oli myös pari valioluokan kylttiä ja ainoastaan me tehtiin niitä. Tosi hyvin Tuik teki vaikka viimeksi ollaan rallya tehty joskus kesällä. Huomenna on sitten luvassa lisää rally-tokoesittelyitä.